Feb 9, 2009

Koivula kuittaa, Perusta kuullaan

Mitä enemmän kuukausia ja vuosia kerään elämääni sitä uteliaammaksi, innokkaammaksi ja spontaanimmaksi tunnun muuttuvan. Ja sitä mielenkiinoisemmaksi ja runsaammaksi myös maailma ja kaikki ympärillä on muuttunut. Oli kyseessä sitten oma koti, kävelymatka yliopistolle, tekeminen ja toimiminen kavereiden kanssa, kaikki pienet yhteiset projektit tai uusien ja vanhojen asioiden kohtaaminen. Jutut ovat muuttuneet jatkuvasti antoisimmiksi, ja vastaavasti kokemus siitä, että myös itsellä on jotain annettavaa, on voimistunut. Kaikenlainen elämän oppiminen menemällä vaan, päästämällä irti ja katsomalla ja kokeilemalla kiehtoo koko koko ajan enemmän. Hyvä ystäväni ja entinen kämppikseni Joensuussa kutsui näitä ja muita asiaan kuuluvia tuntemuksia nimellä 'maailmankiima'. Minusta se on aika hyvin kutsuttu. Tuolla on vain ovia avattavana ja niitä voi availla todella monella tapaa!

Uteliaisuus ja halu ymmärtää monia asioita paremmin vievät siis huomenna ensin Lappeenrannasta Helsinkiin ja sieltä Lontooseen. Lontoosta matka jatkuu Miamiin, josta otan kurssin kohti Etelä-Amerikkaa ja Limaa. Adoptoin uuden vuoden aattona ystävieni häissä itselleni tädin, jota minulla ei koskaan ollut. Majailen matkani ensimmäisen yön uuden tätini luona jossain päin pääkaupunkiseutua. Aloitan opiskelut Universidad Nacional Mayor de San Marcosissa maaliskuun puolivälissä. Valtiollinen yliopisto San Marcos on perustettu vuonna 1551 ja se on Etelä-Amerikan vanhin yliopisto. Lukukausi päättyy heinäkuun lopussa, minkä jälkeen suunnitelmani ovat täydellisen auki ja sellaisina aion ne myös pitää.

Minut on kyllästetty monilla mahdollisilla Peruun, lattareihin, ihmisiin, kulttuuriin ja elämänmenoon liittyvillä stereotypioilla ja toisaalta myös niitä kumoavilla näkemyksillä ja kokemuksilla. Maantieteen ja kehitysmaatutkimuksen opiskelijana olen tutustunut myös asiaan liittyvään kirjatietoon ja teoretisointeihin. Lisäksi Perua ja kehitysyhteistyötä käsitellyt graduni ja toiminta TYYn kehitysyhteistyövaliokunnassa vaikuttavat varmasti asenteisiini ja odotuksiini. Minä siis tiedän, oletan ja luulen sekä pelkään ja avoimin mielen odotan vaikka ja mitä! Kulttuurishokki on taattu, samoin ikimuistoinen määrittelemätön jakso elämästäni uudessa paikassa.

Lopuksi. Tiedättekö miten tietyt maut, tuoksut ja musiikit muistuttavat jostain tietyistä hetkistä ja tilanteista, jotka on joskus elänyt? Miten vaikka kirsikan maun tai tietyn sävelen liittää vahvasti johonkin kokemukseen ja siihen liittyneeseen tunnelmaan. Itselläni varsinkin musiikki ja tietyt kappaleet ovat vahvasti sidoksissa eri elämänvaiheisiin tai yksittäisiin pieniin hetkiin, jolloin niitä voi hetken ajan elää jollain tasolla uudestaan kuulemalla tuon kyseisen kappaleen. Tämänhetkiset lähtötunnelmani tiivistyvät erinomaisen hyvin näihin kahteen biisiin. Niissä on sopivasti potkua, kipinää ja kihelmöintiä, eli niitä fiiliksiä, jotka nyt poukkoilevat sekavina päässäni!

Ani diFranco - Shy
Mew - She Spider

Nyt adios ja hasta luego!


4 comments:

  1. Voi jännäriä, nyt se sitten on jo ovella, lähtö nimittäin! Toivottavasti (ja tietysti) selviät hienosti ekat päivät, sen jälkeen kaikki on jo helpompaa ja kohta olet jo paikallinen.
    Un abrazo fuerte, escribe pronto!

    Katri

    ReplyDelete
  2. Sie taidat olla tällä hetkellä lentelemässä jossain päin maailmaa. Toivottavasti matka sujuu mukavasti!
    Miekin elän täällä hengessä mukana, ja harmittaa jo nyt, kun ei tiiä milloin seuraavan kerran nähdään...:/
    Paljon haleja, nauti! <3

    -leena-

    ReplyDelete
  3. Voi että! Nyt se sitten on menoa! Vasta oltiin Turussa ja puhuttiin siun mahdollisesta lähdöstä ja lähtöön oli vielä ikuisuudelta tuntuva aika. Nyt olet menossa! Turvallista matkaa ja hirmuisesti intoa uusiin seikkailuihin! Niinjoo, ja Elinanpäivää:D!
    Pidä huoli! Jään odottelemaan seuraavaa blogimerkintää...

    <3

    Maija

    ReplyDelete
  4. Anin Shy on ihana tunnebiisi:)

    Kuis siellä nyt tunnelmat?

    Tsemiä sinne odotettujen ja odottamattomien kulttuurisokkien keskelle, muista että vatsatauti takaa rauhan kaiken hälyn keskellä;)

    Rutistuksin,
    sinne Peruun päin hymyillen,

    Tuija

    ReplyDelete