En tiedä tekeekö lähtö ja iso muutos melankolishaikeaksi ja levottomaksi tehtyjen ja vielä tekemättä olevien asioiden suhteen, vai miksi viime aikoina on tullut mietittyä paljon sitä minne menee ja mistä tulee. Menosuunta on tällä hetkellä selvä, se on Perun pääkaupuki Lima. Ainakin nyt aluksi. Mutta mistä sitä oikein tulee, mistä on lähtöisin ja minkä paikan mukaa sitä itsensä vahvimmin identifioi? Mietin tässä paikkoja ja alueita, jotka minua eniten määrittävät; Turku, Lappeenranta, Suomi, Joensuu... näitähän riittää. Mutta kaikista maailman paikoista koen eniten olevani Mustolasta. Niin moni asia, ajatus ja olemisen tapa palautuu niihin aikoihin, jotka olen viettänyt Mustolassa. Vaikkei tuo pieni kaupunginosa Etelä-Karjalassa, Suomen itäreunalla ole varsinaisesti kasvattanut minua sellaiseksi kuin nyt olen, löytyy sieltä minun mielenmaisemani.
Mielenmaisemassani yhdistyvät tilat, paikat ja ajat. Kuvat muistoista ja nykyisyydestä. Sillat, sulut ja kanava, Venäjä rajan läheisyys, metsä ja pienuus, seesteisyys ja samanaikainen muutos. Se on minun mielenmaisemani, ja sen vien mukanani Peruun kun kohtaan uusia tiloja, paikkoja ja aikoja.
Tältä Mustolassa näytti talvella 2008.
Algunas fotos desde Mustola, de donde soy. Es un barrio y una publa pequeña donde se pueden encontrar mi paisaje mental lo más fuerte.
Jes, oli tullut lisää tekstiä! :) Innolla odotan jatkoa!
ReplyDeletejoo, jee, mieki! -Maija
ReplyDelete