Lähdin Galaxia Expeditionsin kautta trekille ilmottutuneiden kanssa. Minun lisäkseni vuorille valtamaan halusivat Sue ja Aryn Yhdysvalloista ja Nazzareno Italiasta. Oppaaksi lähti Erick, kokkina ruokahuollosta huolehti Roman ja aasien kanssa kulki Chino. Näiden ihmisten kanssa vietin ehkä elämäni hienoimmat 10 päivää ulkona luonnossa, kiiveten, kompastellen, ihastellen ja nauraen. Tuossa ajassa ehtii jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ja oppii tuntemaan ihmiset, joiden kanssa vaeltaa, syö ja nukkuu. Erityisesti oppaasta, Erickistä, tuli hyvä ystäväni, kun juttelimme trekin aikana lähes kaikesta... inkojen aikaisista legendoista, 80-luvun terrorismista, suomen koulutussysteemistä, ruoasta, kehitysyhteistyöhankkeista, Perun historiasta ja yhteiskunnasta, quechuan ja suomen kielestä, vallankumouksesta, vuoristo-oppaiden etiikasta, turismista, elämästä...
Cordillera Huayhuashin vuoristoon järjestetään myös kahdeksan päivän vaelluksia, mutta silloin missaa renkaan loppuosan hienoimmat nousut ja näkymät ja pitää edetä vähän enemmän kiireessä. Kymmenen päivän aikana vaeltamisesta, vuorista, luonnosta, yksinäisyydestä, muiden seurasta ja kaikesta muustakin nauttii paremmin. Ei tarvitse juosta leiristä toiseen.
Kaikki riippuu tietysti kulkijoiden kunnosta, vauhdista, halusta ja kokemuksesta, mutta luulen että meidän porukka eteni päivittäin melko keskivertovauhtia. Lähes kaikki päivät alkoivat nousulla ja päättyivät jyrkkiin ja pitkiin laskeutumisiin ja tasaisiin pätkiin ennen leirejä. Joka päivä kuljettiin yksi "paso" (pass) (en osaa enää kääntää näitä suomeksi), mikä tarkoittaa käytännössä suurimman nousun ja laskun välistä reitin korkeinta kohtaa. Kaikki leirit yhtä lukuunottamatta olivat yli 4000 metrin korkeudessa. Tässä vähän aikoja, paikkoja ja korkeuksia... jotakuinkin näin me edettiin:
Auto Huarazista Llamacin kautta Quartelhuaihin 5h 30min
Leiri 1: Queartelhuain korkeus: 4180m
* 08:30 - 13:40 kävelyä 5h 10min
* Paso Cacananpunta 4700m
Leiri 2: Janca 4268m
* 08:30 - 15:50 7h 20min
* Paso 4740m
Leiri 3: Incahuain 4184m
* 07:45 - 15:20 7h 35min
* Siula Punta 4834m
Leiri 4: Huayhuash 4350m
* 07:00 - 11:30 4h 30min
* Paso Araraj 4783m
Leiri 5: Gunog 4371m
* 09:00 - 15:00 6h
* Punta Cuyoc 5045m
Leiri 6: Pampa Cuyoc 4510m
* 08:10 - 17:10 9h
* San Antonio 5050m
Leiri 7: Huayllapa 3519m
* 08:05 - 16:05 8h
* Punta Tapush 4800m
Leiri 8: Angoshcancha 4460m
* 08:30 - 13:20 4h 50min
* Punta Yauche 4850m
Leiri 9: Jahuacocha 4066m
* 09:45 - 13:10 4h 25min
Ja Llamacista auto takaisin Huaraziin.
Huayhuashin vuoristo on uskomattoman kaunis. Kokemus oli parasta mitä olen Perussa tehnyt tai nähnyt. Vuorilla oli hyvä olla, jokapäiväisestä telttojen paketoinnista, starttaamisesta ja oman hengitys- ja kävelyrytmin löytämisestä niissä korkeuksissa ehti tulla rutiinia, mutta positiivisella tavalla. Kaikki päivät olivat erilaisia, maasto, kasvillisuus ja lumihuiput muuttuivat päivittäin. Meillä oli tosi hyvä tuuri sään kanssa, kaikki päivät olivat aurinkoa tai pilviä, yhtenä iltana saatiin kunnon
lumisade ja vain viimeisessä leirissä tuli vettä, mutta sekin auringonpaisteen ja sateenkaaren saattelemana.
Yksi parhaimmista hetkistä trekillä oli iltapäivä/alkuilta Gunogin leirissä. Tällä leirillä ovat Aquas Termales, eli kuumat lähteet, joten pääsimme lillumaan kuumaan altaaseen ja peseytymään vuorten keskellä. Hyvä muisto ei kuitenkaan liity puhtaaseen oloon ja sen jälkeen nautittuun olueeseen, vaan keskusteluun, joka käytiin pimeässä vajassa. Liityin muutaman oppaan, kokin, donkey drivereiden ja paikallisten miesten seuraan lumisateen piiskatessa Gunogin iltapäivää ja muiden levätessä teltoissaan. Miehet juttelivat vuoriston alueella asuvista yhteisöistä ja trekkaajien heille maksamista etenimismaksuista. Pienet yhteisöt eivät ole miesten mukaan onnistuneet hyödyntämään keräämäänsä rahaa oikein millään tavalla, mikä muodostuu ongelmaksi kun viraomaiset tulevat kysymään mitä rahalla on tehty. Lumisateen ja viiman yltyessä kylmästä väristelevä joukko siirtyi läheiseen vajaan kaljapullon kiertäessä edelleen ringissä pienen lasin kera. Puhuttiin siitä miten vaelluksia järjestävät toimistot voisivat ottaa enemmän vastuuta ja osallistua alueen kehittämiseen, koska heillä on kuitenkin paljon valtaa. Loppupeleissä agencyt ovat se taho, joka hyötyy kauniin vuoriston olemassaolosta eniten. Roskaongelma näyttäisi olevan karkaamassa alueella käsistä, asia, jolle olisi helposti tehtävissä jotain. Paikallisten yhteisöjen ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön rakentaminen näyttäisi olevan melko haasteellista luottamuksen puutteen ja eriävien intressien takia.
Cordillera Huayhuashin alueelle on suunniteltu rakennettavan tie, carretera, joka yhdistäisi joukon kaivoksia toisiinsa. Huayhuashin vuorilla on paljon mineraaleja, mistä kaivosteollisuuden kiinnostus. Alueella on muutamia espanjalaisten aikaisia kaivoksia, jotka halutaan ottaa uudelleen käyttöön, lisäksi yritykset haluavat avata pari uutta kohdetta. Yksi suunnitelluista teistä alkaisi Cajatambosta ja muodostaisi yhdeessä muiden teiden kanssa koko Cordilleran läpi siksakkaavan, kaivokset toisiinsa yhdistävän verkoston. Miesten mukaan kyseessä ei ole enää edes mikään
suunnitelma, vaan asiasta on jo päätetty.
En voi edes kuvitella miten kaivosteollisuuden käyttöön rakennettava tie muuttaisi ja tuhoaisi Huayhuashin ympäristön. Ei ainoastaan itse tie, vaan kaikki sen mukana tuleva. Kaikki omilla autoillaan vuorten läheisyyteen suhaavat limalaiset, ihmismassojen mukanaan tuoma jäte ja roska (nykyisistäkään määristä ei kyetä joka paikassa huolehtimaan), turistilaumoille rakennettavat näköalapaikat, kahvilat ja oheispalvelut. Kaivosteollisuuden aiheuttamasta saastumisesta ja ympäristön tuhoutumisesta puhumattakaan.
Cordillera Huayhuashin vuoristossa on kuvattu vuonna 2003 valmistunut dokumenttielokuva "Tocando el vacio" ("Touching the Void"). Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo kahden brittikiipeilijän yrityksestä kiivetä ennätysajassa Siulá Grandelle (6344m), yhdelle alueen korkeimmista vuorista. Suosittelen katsomaan elokuvan, jos onnistutte sen saamaan jostain.
Jos aijot matkustaa Peruun ja vuorille, ja haluat tehdä jotain ikimuistoista, ehdottaisin lämpimästi Cordillera Huayhuashin vaellusta. Lisää kuvia vaellukselta löytyy uudesta nettialbumistani: http://picasaweb.google.com/elinakoivu
Maisemista tulee mieleen elokuva Taru Sormusten Herrasta - jotakin samanlaista, karun kaunista ja jylhää!
ReplyDelete