Lima gris.

Lima gris. Harmaa omassa kuplassaan kuohuva Lima, jota auringonpaiste ei turhaan talvisin häiritse. Julkisen liikenteen lakkoilu, possunuha ja pikkuhiljaa lähestyvä itsenäisyyspäivä Fiestas Patrias. Lukukauden (joka ei mielestäni kunnolla koskaan alkanutkaan) päättymistä värittää samaan aikaan kaikkialle kaupunkia ripustetut punavalkoiset liput, pienet, suuret ja jättimäiset… koko heinäkuun kestänyt kilpavarustelu enteilee mieletöntä juhlahumua 28.7. ja huikeita bileitä paitsi kuhisevassa kapitaalissa Limassa, myös kaikkialla maan provinsseissa. En usko että sikainfluenssakaan onnistuu latistamaan tätä fiestaa. Itse katselen patrioottista juhlintaa maan syvässä sademetsässä Iquitosissa. Pari kuukautta sitten käsiin räjähtänyt selvan alkuperäisväestön ja hallituksen välinen vastakkainasettelu voi tuoda oman lisämausteensa kansallismieliseen juhlaan...toivottavasti kaikki pysyy kuitenkin rauhallisena eikä väkivaltaisiin yhteenottoihin tarvitse turvautua. Meillä on vain menolippu viidakkoon ja takaisin on tarkoitus tulla ensin jokia pitkin, ja sitten busseilla, joten en senkään vuoksi toivo teisulkuja tai muita levottomuuksia.



Lima gris. Lima on ihana. Mitä pidempään täällä olen, sitä enemmän pidän kaupungista. Sanovat ettei Lima ole kaunis eikä viihtyisä, ja että siellä tulee heti ryöstetyksi tai tukehtuu pakokaasuihin. Voi olla. Mutta minulle tästä kaoottisesta hulinasta on tullut yksi koti ja tiedän paremmin miten olla täällä kuin monessa muussa paikassa. Toki olen kokenut omat ahdistukseni ja ärsytykseni kun täällä ei vaan ole ollut hyvä olla, mutta angstailun perimmäiset syyt ovat yleensä olleet jossain muualla kuin itse kaupungissa. Ihmiset tekevät kodin. Ihan sama missä on, jos on yksin tai epämukavassa seurassa, ei ole hyvä olla. Limassa ja Perussa elämääni on tullut useita hienoja ja ihania ihmisiä… toiset vain hetkiksi, päiväksi pariksi, toiset pidemmäksi aikaa. Olen onnellinen kaikista kohtaamisista.

Tällä on kaunista ja rumaa... samanlaista melankoliaa kuin Suomessa. Mutta cumbialla, salsalla ja potenssiin sata -äänimaailmalla maustettuna. Jotain jatkuvaa kuplintaa, jotain kaupungin ja koko maan itsensä etsimistä ja väärän ja oikean välistä jännitettä.

Ehkä edessä on kuitenkin muutto hetkeksi Andien juurelle Huaraziin, Cordillera Blanca- ja Cordillera Negra -vuorijonojen väliin.