Lima gris. Lima on ihana. Mitä pidempään täällä olen, sitä enemmän pidän kaupungista. Sanovat ettei Lima ole kaunis eikä viihtyisä, ja että siellä tulee heti ryöstetyksi tai tukehtuu pakokaasuihin. Voi olla. Mutta minulle tästä kaoottisesta hulinasta on tullut yksi koti ja tiedän paremmin miten olla täällä kuin monessa muussa paikassa. Toki olen kokenut omat ahdistukseni ja ärsytykseni kun täällä ei vaan ole ollut hyvä olla, mutta angstailun perimmäiset syyt ovat yleensä olleet jossain muualla kuin itse kaupungissa. Ihmiset tekevät kodin. Ihan sama missä on, jos on yksin tai epämukavassa seurassa, ei ole hyvä olla. Limassa ja Perussa elämääni on tullut useita hienoja ja ihania ihmisiä… toiset vain hetkiksi, päiväksi pariksi, toiset pidemmäksi aikaa. Olen onnellinen kaikista kohtaamisista.
Tällä on kaunista ja rumaa... samanlaista melankoliaa kuin Suomessa. Mutta cumbialla, salsalla ja potenssiin sata -äänimaailmalla maustettuna. Jotain jatkuvaa kuplintaa, jotain kaupungin ja koko maan itsensä etsimistä ja väärän ja oikean välistä jännitettä.
Ehkä edessä on kuitenkin muutto hetkeksi Andien juurelle Huaraziin, Cordillera Blanca- ja Cordillera Negra -vuorijonojen väliin.